Kurkistus pedagogiseen johtamiseen ― yhteistä ymmärrystä rakentamassa

Pedagoginen johtaminen on noussut säännönmukaisesti esiin järjestämissämme oppilaitosjohdon täydennyskoulutuksissa. Sen on koettu olevan mielenkiintoinen ja tärkeä, mutta käytännössä vaikeasti hahmotettava ja toteutettava johtamisen osa-alue. Pedagoginen johtaminen on määritelty useissa oppilaitoksissa apulaisrehtorin tehtäväksi. Koska oppilaitoksissa käsitys pedagogisesta johtamisesta ja sen toteutustavoista on hatara, on selvää, että apulaisrehtoreidenkin on vaikea hahmottaa tehtäväkenttäänsä pedagogisessa johtamisessa.

Pedagogista johtamista käsiteltiin kolmannessa opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa Kehittyvä Rehtori -oppilaitosjohdon oppisopimustyyppisen koulutuksen lähipäivässä marraskuussa. Kouluttajaksi oli kutsuttu FT, prof. Esa Poikela Lapin yliopistosta.

Rehtorin tehtäväkenttä ja yhteistyöverkostot ovat viime vuosina laajentuneet huomattavasti. Merkittävä osa rehtorin työajasta kuluu talous- ja hallintotehtävien hoitamiseen. Pedagogisen johtamisen tärkeys tiedostetaan, mutta rehtorin ajan rajallisuuden vuoksi pedagogisen johtamisen tehtäviä on siirretty oppilaitoksessa yksittäisille henkilöille, vaikka tämän pitäisi olla koko työyhteisön asia, jota rehtori vahvasti ohjaa. Koulutuksen ydintehtävä on tuottaa laadukasta osaamista ja oppimista, jolloin tulisikin miettiä tarkemmin, mikä rehtorin työssä on välttämätöntä ja mikä turhaa: Mihin rehtorin kannattaa ja pitää panostaa ja mitä tehtäviä voisi delegoida muille? Voisiko esimerkiksi rutiininomaisia talous- ja hallintotehtäviä delegoida muille, jotta rehtorilla jäisi enemmän aikaa oppilaitoksen ydinprosesseja tukevaan pedagogiseen johtamiseen?

Pedagoginen johtaminen

Oppilaitoksen haasteena on miettiä opetushenkilöstön ja oppijoiden osallistamiskeinoja. Oppilaitos on kokonaisuus, jonka organisaatiotason toiminta näkyy myös opetuksessa. Poikela toteaa, että työnteon organisointitapojen ja oppilaitoksen pedagogiikan on kuljettava käsi kädessä. Työelämän edellyttämiä verkostoitumis- ja yhteistyötaitoja opitaan toiminnallisen pedagogiikan kautta. Pedagoginen muutos oppilaitoksissa ei kuitenkaan tapahdu hetkessä vaan se voi kestää sukupolvenkin.

Poikelan mukaan opettajan ammatista on tulossa aito professio, johon liittyy pedagogisen työn vapaus. Opettajille pitää antaa mahdollisuus itsenäiseen, opetussuunnitelmaan perustuvaan, mutta silti siitä riippumattomaan työntekoon ja oman työn kehittämiseen. Jaettu johtaminen ja yhteisöllinen työskentely yleistyvät. Tämä ilmenee muun muassa siten, että oppilaitoksen tiimeille annetaan yhä enemmän aitoa valtaa hoitaa oppilaitoksen toimintaan liittyviä keskeisiä tehtäviä. Yhteistä työskentelyä tukevat myös yksilö- ja ryhmäkehityskeskustelut. Oppilaitoksissa tulisi keskustella entistä enemmän olennaisista oppilaitoksen toimintaan liittyvistä asioista. Rehtorin olisi oltava tiiviisti mukana näissä keskusteluissa ja osoittaa osallistumisellaan henkilöstölleen asian tärkeys.

Päivän päätteeksi harjoiteltiin triangeli-harjoituksena kehityskeskustelun käyntiä pedagogisen johtamisen työkaluna. Kehityskeskustelujen käymisen perusteena tulee olla yhteinen halu kehittää sekä oppilaitoksen että yksilön toimintaa. Poikelan mukaan kehityskeskustelujen yleisenä haasteena on, että esimies ”nappaa” työntekijänsä ongelman itselleen ja pyrkii antamaan neuvoja ja ratkaisuja tämän ongelmiin. Poikela ohjeisti osallistujia lähestymään työntekijää ja hänen kehityshaastettaan eli -ongelmaansa avoimesti ja konsultatiivisesti. Esimiehen tehtävänä on avointen kysymysten avulla saada työntekijä itse oivaltavamaan ratkaisuja omaan ongelmaansa.

Ryhmäkehityskeskusteluissa tulisi Poikelan mukaan käsitellä työyhteisön osaamista esimerkiksi sovittamalla toisiinsa osallistujien osaamista ja organisaation visioita, strategioita, tavoitteita ja päämääriä. Tuloksena voi olla esimerkiksi osaamiskartta, jonka avulla yhteistä kehittämistä on mielekästä syventää. Ryhmäkeskustelun jälkeen on otollista käydä dialogiin ja luottamukseen perustuvat yksilökeskustelut. Koko organisaation tai organisaatioyksikön tasolla on syytä luoda myös keskustelufoorumeja, joissa käsitellään kaikkia koskettavia, menestymisen kannalta elintärkeitä asioita.

Poikelan esittämä pedagogisen kehittämisen näkökulma antaa hyviä eväitä oppilaitosjohdolle lähteä rakentamaan yhdessä henkilöstön kanssa oman oppilaitoksen pedagogisen johtamisen kokonaiskuvaa ja käytäntöjä.

Jutun kirjoittivat Kehittyvä rehtori 2012- koulutuksessa

Sirpa Kova ja Satu Soila