KIRJOITTAMISOPETUSTA, SAISIKO OLLA?

Kun opetetaan kirjoittamista, opetetaan itse asiassa paljon muutakin kuin ajatusten siirtämistä sanoiksi paperille. Kirjoittamisen opetuksessa on kyse motorisesta toiminnasta, yleiskielen hallinnasta, tekstin suunnittelun taidosta, lähteiden käyttämisestä ja viestin kohdistamista vuorovaikutteisesti vastaanottajalle.

Osataitojen luetteloinnin lisäksi kirjoittamista voidaan lähestyä myös menetelmällisesti. Opettamiseen voidaan käyttää ainakin perinteistä tai luovaa kirjoittamista, prosessi- tai genrekirjoittamista tai sosiaalista kirjoittamista. Kuitenkin kaikkia menetelmiä tärkeämpää on, että lapset ja nuoret saisivat kirjoittamisesta välineen, jonka kautta he voivat osallistua ja ilmaista omaa ajatteluaan. Kirjoittamisen saamista välineeksi auttaa ja tukee, jos harjoituksia saa tehdä itselle tärkeiden asioiden parissa. Myös se, että syntyvät tekstit ovat oikeita tekstejä, eivät vain harjoittelun vuoksi kirjoitettavia, parantaa monien oppilaiden motivaatiota kirjoittamiseen. Tähän liittyy myös ajatus oppimisesta tiedonkäyttönä eli oppimista on se, että pystyy hyödyntämään omaksumiaan asioita kulloisessakin tilanteessa sopivalla tavalla. Hyvin opittu taito soveltuu käyttöön monissa tilanteissa!

Tehokkainta, mitä opettaja voi kirjoittamisen edistämiseksi tehdä, on lukuharrastuksen tukeminen. Lukeminen rakentaa tekstintajun kehittämisen kautta myös kirjoittamistaitoa. Ilon löytäminen kirjoittamiseen edistää tietysti myös oppimista. Tällaisia asioita olemme pyrkineet huomioimaan Lukeminen lentoon, kirjoittaminen kiitoon -koulutuksen sisällön suunnittelussa ja se on ollut syksyn aikana innostavaa työtä. Tammikuussa koulutettavat pääsevät tutustumaan pähkäilyittemme tuloksiin.

Teija Mursula