OPETUKSEN JA OSAAMISEN KEHITTÄMINEN
EDUCATIONAL DEVELOPMENT EXCELLENCE
Topik


Uutiskirjearkisto
> Uutiskirje 1 / 2013

Millaisessa lukiossa opiskellaan tulevaisuudessa?

Millaiset ovat sinun lukiomuistosi? Muistatko, mitä opit omina lukiovuosinasi? Muistatko, miten pärjäsit ylioppilaskirjoituksissa? Muistatko, miten tuttavasi kokivat lukio-opiskelun?

Tiedätkö, millaisessa lukiossa tämän päivän nuoret opiskelevat? Millaiset mahdollisuudet nuorilla on jatkaa opintojaan lukion jälkeen? Työllistyvätkö nuoret? Mitä lukiolaiset osaavat? Mitä nuoret jäävät kaipaamaan lukiovuosistaan? Millaiset valmiudet lukiolainen saa elämäänsä? Vastaako tämän päivän lukio tulevaisuuden haasteisiin? Vai elääkö lukio edelleen samaa elämää kuin vuosikymmeniä sitten?

Suomalainen koulutusjärjestelmä on vahva ja varsin tasa-arvoinenkin. Monenlaisissa, kansainvälisissäkin, vertailuissa suomalainen koulu pärjää – välillä loistaakin. Myös tämän päivän lukio tuntuu kelpaavan monille. Mutta yhä useampi tuntuu kaipaavan jotakin muuta. Jotkut ovat valmiita jopa romuttamaan tiettyjä asioita, esimerkiksi perinteisen kurssikokeen tai koko koeviikon. Voisiko lukiolainen oppia ilman ’suljettua koetta’?

Totta on, että nykyisen lukion opetussuunnitelman aika on jo auttamatta ohi. Edellisissä uudistetuissa opetussuunnitelmissa on vain pieniä korjauksia vuoden 1984 opetussuunnitelmaan. Kärjistetysti voidaan sanoa, että suomalainen lukiokoulutus nojaa 30 vuotta vanhaan opetussuunnitelmaan! Miten paljon maailma onkaan muuttunut tuona aikana?! Olisiko nyt aika ryhtyä kehittämään suomalaista lukiokoulutusta?

Lukioiden uudistamisella on kiire. ’Lukiot ovat olleet koulutuksen kehittämisessä sivuraiteilla jo vuosia’, näin toteaa mm. Olli Luukkainen. Painotuksen siirtyessä yhä enemmän tietojen mittaamisesta taitojen mittaamiseen, on lukion tuntijaon ja tavoitteiden uudistamistyöhön tartuttava nyt. Mm. lukiolaistenliitto on ottanut kantaa lukiouudistukseen: ’Lukiolaisen on opittava eri tieteenalojen näkökulmia hyödyntäen ymmärtämään ja ratkomaan yhteiskunnallisia haasteita. 2000-luvun yleissivistys ei synny oppiainerajoja itsekkäästi vartioimalla vaan yhteispeliä tiivistämällä. Suomessa lukioiden, ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteistyötä on pyrittävä tiivistämään.’

Lukion valtakunnalliset tavoitteet ja tuntijako sekä opetussuunnitelman perusteet on tarkoitus uudistaa siten, että ne astuvat voimaan syksyllä 2016. Meillä olisi nyt erinomainen mahdollisuus ottaa rohkeita askelia lukiokoulutuksen uudistamiseksi. Mutta miten uusi opetussuunnitelma ehtii vuodelle 2016? Kukaan ei vielä tunnu tekevän asian eteen mitään. Tai ainakaan siitä ei juuri avoimesti puhuta. Onneksi vuoden vaihteessa on perustettu työryhmä pohtimaan tuntijakouudistusta.

KirjatOn tärkeää huomata, että samaan aikaan pitää luoda mahdollisuudet ylioppilastutkinnon sähköiselle suorittamiselle. Ylioppilastutkinnon suorittaminen tulee muuttumaan vuonna 2016. Todennäköisesti lähdetään liikkeelle 2-3 sähköisellä kokeella, mutta vuonna 2019 koko tutkinto suoritettaneen sähköisesti. Tuleva uudistus on hyvä, sillä mikään ei muutu, jollei muuteta sitä järjestelmää, jolla osaamista arvioidaan.

Tulevaisuuden lukiokoulutus on väistämättä muutosten edessä. Uudistamista kaipaavat opetussuunnitelma, ylioppilastutkinto sekä koeviikko. Myös tieto- ja viestintäteknologiaa tulisi hyödyntää tehokkaammin.

Kuntaliitto on linjannut lukioiden uudistustarvetta seuraavasti:

’Tulee käynnistää valtakunnallinen kehittämisohjelma, jonka tavoitteena on uudistaa lukiokoulutus vetovoimaiseksi, tulevaisuuden haasteisiin vastaavaksi koulutukseksi.' Lukiokoulutuksen kehittäminen ja profiilin nosto on tärkeää. Lukioilla on merkittävä rooli korkean osaamisen perusjalkana ja maamme kilpailukyvyn takaajana.’

Mitä tältä tulevalta uudistukselta uskaltaisi sitten odottaa?

  • Paria, kolmea yleissivistävää ja opiskelutaitoja kohentavaa kurssia (äidinkieli ja yhteiskuntaoppi)
  • Tieto- ja viestintäteknologian integroimista oppiaineisiin
  • Selkeämpiä vaatimuksia yhteistyöhön työelämän ja korkeakoulujen kanssa

Millaiset uudistukset voisivat olla mahdollisia, mutta tällä aikataululla tuntuvat olevan utopiaa?

  • Lukio-opintoihin kuuluva lopputyö, tutkielma, joka olisi pakollinen
  • Oppiainekorit (luonnontieteet, ihmistieteet, vieraat kielet, taito- ja taideaineet, matematiikka ja äidinkieli)
  • Työelämäkurssit ja vapaaehtoistyö
  • Opettajien pakollinen jatkokoulutus

Todennäköisempää on se, että ylioppilastutkinto muuttuu enemmän kuin opetussuunnitelma. Ylioppilastutkinnon osalta koejärjestelyt ovat murroksessa - mitä tulee tapahtumaan vuonna 2016, sitä emme varmuudella tiedä, mutta sähköinen koe joka tapauksessa tulee ja se asettaa haasteet myös pedagogialle. Lukion kurssikokeet on voitava tehdä samassa ympäristössä kuin ylioppilaskokeetkin, sujuva tekstin tuottaminen tietokoneella on kaiken A ja O, tiedonhakua on harjoiteltava säännöllisesti, tehtävätyypit tulevat muuttumaan ja kotitehtävätkin sähköistymään – tai ainakin näin pitäisi tapahtua.

Ylioppilastutkinnon kokeiden arvioinnin muuttamiseen on myös kovia paineita - pois suhteellisesta arvioinnista ja suunta absoluuttisen päin. Todennäköistä on myös se, että ylioppilastutkinto nivoutuu kiinteämmäksi osaksi lukioaikaista työtä - osa arvioinnista suoritetaan koulussa, opiskelujen aikana (vrt. lukiodiplomi). Tällä hetkellä arvioinnin suurin haaste lienee 'suljetun kokeen ongelma' – ja tämä koskee sekä ylioppilastutkinnon kokeita että lukion kurssikokeiden järjestämistä. Kunhan ulkoa opitun testaamisesta päästään ymmärtämisen ja soveltamisen testaamiseen, ollaan jo aika pitkällä.

LukioNäyttää myös siltä, että ylioppilastutkinnon merkitys jatkoon sijoittumisessa korostuu tulevaisuudessa. Voisiko tulevaisuudessa lukiotutkinto olla tavoitteena: lukion oppimäärä + ylioppilastutkinto = lukiotutkinto? Kyseessä olisi yleissivistävä, laaja- alainen tutkinto, joka antaisi kelpoisuuden ja valmiudet erilaisiin yleissivistäviin työtehtäviin. Lukiotutkinnon suorittanut voisi halutessaan, 'kelpoisena', jatkaa suoraan työelämään ja hakeutua halutessaan myöhemmin jatko-opintoihin. Näin lukiotutkinto kohentaisi tasa-arvoa toisen asteen koulutuksessa. Pääasiallinen tavoite olisi kuitenkin, että lukiotutkinto antaisi vahvan akateemisen perustan erityisesti yliopistoihin ja korkeakouluihin. Lisäksi lukiotutkinnon suorittaneet voisivat hakeutua ammatilliseen koulutukseen tai suorittaa tutkinnon oppisopimuskoulutuksena.

Mistä tulevaisuuden hyvä lukio hakee kilpailuvalttinsa?

Tulevaisuuden lukion pitäisi antaa laadukas, yleissivistävä, koulutus. Tämä tarkoittaa Kuntaliiton mukaan sitä, että:

  • Suomalainen lukio on jatkossakin oppiainejakoinen, kurssimuotoinen ja luokaton.
  • Osaamisessa korostetaan laaja-alaista tietojen, taitojen ja valmiuksien hallintaa.
  • Tieto- ja viestintäteknologiaa hyödynnetään nykyistä tehokkaammin.
  • Mahdollistetaan yksilöllisemmät opintopolut ja osaamisalueiden syventämis-mahdollisuudet.
  • Riittävän monipuolinen yleissivistys takaa kaikille yleisen jatko-opintokelpoisuuden.
  • Oppimisympäristön ulkoiset ja sisäiset puitteet vastaavat uusien oppimisympäristöjen vaatimuksia niin tekniikallaan kuin toimivuudeltaankin.
    Tämä oppimisympäristöjen huomioiminen tarkoittaisi:
    • nykyistä opiskelijalähtöisempää toimintaa
    • yksilöllisempiä oppimispolkuja, riittävästi valinnaisuutta lukioista sekä muista koulutusmuodoista
    • työelämäyhteistyötä
    • opiskelijan kokonaisvaltaiseen ohjaukseen panostamista lukio-opiskelun suunnittelussa, toteuttamisessa ja jatko-opintoihin ohjaamisessa
      • Tämä tarkoittaa, että opintojen ohjaus kuuluu kaikille opettajille
      • Myös lukion opinto-ohjaajien on verkostoiduttava keskenään ja yli oppilaitosmuotojenkin
    • yksilöllistä ja yhteisöllistä hyvinvointia
      • yhteisölliset työtavat, esim. projektioppiminen, tiimityö, yhteisöllinen toiminta
    • osallistamista ja vaikuttamismahdollisuuksien lisäämistä
    • pedagogiikan muutosta
      • yksilöllinen ja yhteisöllinen oppiminen, osaaminen ja toiminta
      • nykyaikaisen teknologian hyödyntäminen, uudet oppimisympäristöt

Tämän kaiken keskellä on muistettava myös opettajuuden muutos! Kaikki edellä mainitut tulisi huomioida opettajien peruskoulutuksessa ja täydennyskoulutuksessa. Myös arvioinnin näkökulmasta on tapahduttava muutos. Laadun arviointi on tärkeää, ja se pitäisi pystyä toteuttamaan sekä ulkoisesti että itsearviointi huomioiden.

Etteivät asiat kävisi liian yksinkertaisiksi, haasteena on lisäksi lukiokoulutuksen järjestäminen. Lukiokoulutuksen tulisi olla koko maassa kuntalaisten saatavilla tasa-arvoisesti laadukkaana joko omassa kunnassa tai lähialueella. Ja lisäksi siten, että nuori voi opiskella (pääosin) kotona asuen. Koska alueelliset erot ovat suuret, lähi-, etä-, verkko- ja monimuoto-opetuksen hyödyntäminen on huomioitava. Taloudellisten resurssien osalta haasteena on, että raha vähenee, mutta uudistustarve kovenee. Haasteet eivät varmasti ole helposti ratkaistavissa.

Aula

Lopuksi

Erityisesti muutostilanteissa pitäisi aina pyrkiä huolehtimaan viestinnästä mahdollisimman hyvin kaikilla tasoilla. Suurimmat pulmat tulevat eteen yleensä isojen haasteiden puimisen yhteydessä. Nyt voi vain todeta, että lukioiden kohdalla ollaan pahasti metsässä. Suuria uudistuksia on tulollaan, pakostakin,  ja varmasti jotain tehdäänkin, jossakin… Mutta valitettavasti 'piilossa', vähän niin kuin salassa ’puuhasteltaisiin’. Lemminkäinen totesi, että toimintakulttuuria pitäisi kehittää niin, että viestintä tulee hoidetuksi. Nyt kyse taitaakin olla juuri toimintakulttuurin puuttumisesta.

Tämä tuntuu järjettömältä. Nyt täytyy ryhtyä tekemään pieniä tekoja arjessa, lukiokohtaisesti. Jokaisen rehtorin ja opettajan on rohkeasti lähdettävä kulkemaan uuteen suuntaan. Tarvitaan aitoja tilaisuuksia keskustelulle, kuuntelemiselle ja kuulemiselle. Emme voi enää jäädä odottelemaan uuden opetussuunnitelman tuloa vuonna 2016, koska samaan aikaan aloitetaan jo esimerkiksi uudenlaisen ylioppilastutkinnon suorittaminen. Varmasti ainakin osa ensi syksynä lukiokoulutuksen aloittavista nuorista tulee tekemään ylioppilastutkinnon kokeita sähköisesti (ensimmäisiä sähköisesti suoritettavia kokeita olisivat yhteiskuntaoppi, maantiede ja saksan kieli?). Kuka uskaltaa jäädä odottelemaan vielä? Pedagogisia uudistuksia tarvitaan nyt!

Ei riitä, että suunnittelemme seuraavat oppituntimme tai jaksomme tai lukuvuotemme. Meidän pitäisi paljon rohkeammin pysähtyä miettimään, millaisessa koulussa haluamme tulevaisuudessa – esimerkiksi 10 vuoden kuluttua - olla. Samalla ovia ja ikkunoita pitäisi avata koulun ympäristöön; koteihin, muihin oppilaitoksiin, työelämään – se avaisi silmiä puolin jos toisin. Samalla se edistäisi ymmärrystä ja loisi aitoja yhdessä tekemisen paikkoja.

Tässä yhteydessä on pakko siteerata ajatusta: "Keskustelun määrä on vakio. Jos ei puhuta etukäteen, puhutaan jälkikäteen". Ja nyt valitettavasti pelkään, että puhe ’ryöpsähtää’ vuoden 2016 jälkeen.

Mervi Tuomela / Opinto-ohjaaja, Oulun Lyseon lukio

 



Täydentävien opintojen keskus
TOPIK Facebook
Opettajien täydennyskoulutus
Oulun yliopisto

EDE

Oulun yliopisto